Sirpa Pietikäinen – Kiertotalouden hyvät uutiset

Ilmastonmuutoksen ja resurssien ylikulutuksen kannalta meillä on itse asiassa hyviä uutisia. Maailmassa on paljon haasteita, jotka tulevat yllättäen emmekä tiedä, mitä niille pitäisi tehdä. Kiertotalouden, ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuushaasteen osalta tiedämme, mikä haaste on. Miten loistavaa onkaan, että voimme rakentaa ratkaisuja olemassa olevan tiedon pohjalta.

Lisäksi meillä on jo olemassa suurelta osalta teknologia ja keinot vastata näihin haasteisiin. Meillä on itse asiassa tarvittavat rahatkin. Isoin ongelma ei ole tuntematon uhka, vaan muutoksen tekeminen riittävän ajoissa ja oikeaan suuntaan.

Isoin ongelma niin jokaisella ihmisellä arjessaan kuin yrityksellä ja poliitikolla on paradigmamuutos. Ei voi suunnitella purjehtivansa maapallon ympäri, jos luulee maapallon olevan litteä. Saman haasteen koki Koperniuksen teoriat: se, pystymmekö ymmärtämään ja käsitteellistämään asioita ratkaisee kykymme vastaanottaa uutta tietoa ja muokkaamaan toimintaamme sen mukaisesti.

Ensimmäiseksi meidän tulee poisoppia lineaarisesta ajattelustamme, joka johtaa siihen, että keskitymme vain marginaalisiin muutoksiin. Sen sijaan, että kiistelemme diesel-autojen päästöjen vähennysprosenteista meidän tulisi tarkastella, miten kehittää kokonaisvaltaisesti liikkumisesta helppoa ja saavutettavaa kaikille.  

Tarvittavat askeleet on suunniteltava sen mukaan, missä meidän tulee resurssitehokkuuden suhteen olla. Saavuttaaksemme suljetut resurssikierrot sekä päästötön ja luonnon monimuotoisuutta haittaamaton yhteiskunta, on meidän päämäärämme mukaisesti määriteltävä tarvittavat toimenpiteet siihen päästäksemme. Ei kannata harjoitella aitajuoksua, jos oikeassa kisassa pitää selviytyä seiväshypystä.

Kysymys, joka tulisi aina asettaa ensimmäiseksi niin politiikassa kuin yritystoiminnassakin on, ”Mitä oikeasti tuotan ja mikä on se ihmisten tarve, joka pitää hoitaa?”. Mikäli vastaus kohdistuu vain yhteen tuotteeseen, vaikka diesel-autot, on hankalaa muuttaa ajatusta. Korkeintaan pystyy miettimään, miten tuotteesta saisi tehokkaamman. Mutta, jos tuotetaankin vaikka liikkumisen palveluita meille aukeaa innovaatioikkuna.

Osaamista tarvitaan määrittelemään toiseen tapaan mitä ja miten tehdään ja tuotetaan. Koulutuksen sekä erilaisten ylipistojen, tutkimuskeskusten ja mentoreiden merkitys nousee tämän innovoinnin tukena. Uusille innovatiivisille toimintatavoille on tulossa yhä enemmän rahoittajia; tarvitaan lisää välittäjiä, osaavat yhdistää uusia toimintatapoja ja niiden rahoittajia.

Tiekartat ja toimenpiteet uudelle toimintatavalle tarvitaan kaikilla elämän alueilla. Tekojemme tulee olla ennakoidun kasvavan haasteen mittaisia: haaste ei ole miten leikata tämänhetkistä kulutustamme kymmenyksellä, vaan miten estää enteilty kymmenkertainen kasvu. Sama haaste pätee niin liikenteen kasvuun kuin muovituotteiden ja tekstiilien tuotantoon.

Käyttöön tulee ottaa ”kymppikerroin”: sama tuotanto ja hyvinvointi kymmenyksellä nykyisistä resursseista, kymmenyksellä nykyisistä päästöistä. Vasta sitten olisi kunnianhimo tarpeeksi korkealle, että sillä olisi todellista merkitystä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja resurssien käytön tasaamiseksi maapallon kantokyvyn rajoihin.

Talouskasvun ja hyvinvoinnin seurauksena ihmisillä on enemmän käytettäviä tuloja. Samaan aikaan tarjolla on koko ajan kasvava määrä uutta tavaraa, tuotetta ja teknologiaa, jota rahalla voi ostaa. Muodin uudet tuulet puhaltavat kuin trooppiset myrskyt uutta sisään parin kuukauden välein. Tavara ei välttämättä kestä, vaikka haluaisikin pitää siitä kiinni, suunnitellun vanhentumisen tai yksinkertaisesti huonon laadun seurauksena.

Sen lisäksi, ettei tämä ole kestävää, itse asiassa ihmisillä on luultua suurempi ja koko ajan kasvava tarve ja halu rajoittaa kotiin kertyvän tavaran määrää. Samalla halu saada joitain uutta on ymmärrettävää. Mikäli samalla rahalla voisikin lainata ja saada väliaikaisesti käyttöönsä saman asian ei vaihtelunhalua tarvitsisi kieltää.

Onkin olemassa monia asioita, joita ei tarvitse omistaa. Kaikesta mahdollisesta on luotava vuokrattavaa, lainattavaa, ja jaettavaa. Hyviä vuokraus- ja palvelumalleja on jo kehitetty toimistojen kalusteista, valaistuksesta ja mattohuollosta vuokrattaviin puutarhan pienkoneisiin. Vuokrapalvelun pitäisi kattaa myös lakanat ja juhlavaatteet, kaikki sellainen, mitä ei tarvitse omassa kaapissa tai käytössä olla useampia samanaikaisesti.

Tiekartat ja toimenpiteet tulee suunnitella sektoreittain, jotta ne ovat johdonmukaisia. Esimerkiksi vuoteen 2050 mennessä muotiteollisuuden ennakoidaan vastaavan neljänneksestä maailman CO2 päästöistä. Ratkaisuja ei voi hakea tunnistamatta puuvillatuotannon ja vedenkäytön yhteyksiä tai pelkästään puuvillatuotantoon kohdistuvalla torjunta-aineiden käyttökiellolla. Niin ikään Fleece, Gore-Tex ja softsell -vaatteiden käyttöä ei voida ratkoa pelkästään muovistrategialla. Sen sijaan tekstiilijätteen käsittelemiseksi tarvitaan saman tyyppinen lähestymistapa, kun kartongeille pakkausmateriaalina: lyhytkestoisen tekstiilin pitäisi olla kiertävää ja kertakäyttömuotitekstiilistä pitäisi päästä eroon. Suomi voisi tässä olla edelläkävijä, koska meillä on jo monta hyvää esimerkkiyritystä, jotka toimivat tässä esimerkillisesti. Tavoitteena voisi olla vaikka EU-projektin kehittäminen näiden tavoitteiden ja edelläkävijöiden ympärille.

Ruokajärjestelmä on toinen alue, jossa tarvitaan suhteellisuuden tajua. Tämän hetkisestä järjestelmästä kärsii luonto, ilmasto, eläinten hyvinvointi ja vastuulliset tuottajat. Merkittävää ei ole toisinaan nautittu eksoottinen hedelmä, vaan missä ja miten jokapäiväinen perusruoka, 70 prosenttia kulutuksesta tuotetaan. Maailmaa ympäri reissannut liha tai riisi rasittaa sekä ilmastoa että luonnon monimuotoisuutta. Tarvitaan kannusteita suosimaan lähellä tuotettua luomuruokaa ja kasviksia. Pölyttäjien suureen katoon tulee puuttua kiireellisesti torjunta-aineiden vähentämisellä. EU lainsäädäntöä tulee muuttaa niin, että velvoitettaan huomioimaan ekologisuus ja terveellisyys. 

Merkitystä on myös sillä, miten ruokaa tuotetaan. Omaksumalla uusia viljelytapoja, jotka sitovat hiiltä maaperään, ruoantuotannosta voi ongelman sijasta tulla ratkaisija. Käyttämällä orgaanista lannoitetta voimme luopua kalliiden, huonosti imeytyvien ja vesistöjä saastuttavien ravintoaineiden louhimisesta epäinhimillisissä oloissa kehitysmaissa.

Kolmas suuri kokonaisuus, jolle tarvitaan oma tiekartta, ovat rakennukset. Rakennusten käytön ja rakentamisen osuus EU:n energian loppukäytöstä on 40 prosenttia ja hiilidioksidipäästöistä 36 prosenttia. Noin puolet kaikesta EU:ssa louhitusta materiaalista kuluu rakennuksiin, vedenkäytöstä rakennukset vastaavat kolmasosasta. Kyse ei ole vähäpätöisestä asiasta.

Vuoden 2050 asuinrakennuskannasta on jo nykyisellään olemassa 90 prosenttia. Kestävässä rakentamisessa huollon merkitys kasvaa. Remontti- ja entisöinti osaamista ja tietämystä tulee pitää yllä investoimalla osaajien koulutukseen, joka ottaa samalla huomioon jatkuvasti kehittyvän teknologian ja innovaation.

Isojen kokonaisuuksien, kuten liikkumisen, tekstiilien, ruokajärjestelmän ja rakentamisen uudelleen ymmärtämiseksi ja kehittämiseksi mm. palvelullistamisen kautta tarvitaan oikeat taloudelliset kannusteet. Ympäristön, ilmaston, yhteiskunnan ja yrityshallinnon kestävyys on otettava läpileikkaavasti osaksi kaikkea EU:n rahoituslainsäädäntöä ja näihin liittyvät riskit osaksi rahoitusvakauden valvontaa.

Jotta muutos on mahdollinen, sijoittajat tarvitsevat yhdenmukaisempaa tietoa ympäristöriskeistä ja sijoitusmahdollisuuksista. Aivan kuten yritykset raportoivat taloudellisia avainlukuja, tulee yritysten tilintarkastetussa kirjanpidossa löytyä vankkaa tietoa muun muassa luonnonvarojen käytöstä ja ilmastoriskiin varautumisesta. Raportointia varten tarvitaan yhtenäisiä indikaattoreita, joilla yritysten ja sijoitusten ilmasto- ja ympäristövaikutusta mitataan ja vertaillaan.

Seuraavan komission tulee kiertotalouden jatkotoimenpiteissä pureutua näihin kokonaisuuksiin, kestävän rahoituksen mittareiden kehittämiseen sekä tietoperusteiseen päätöksentekoon. Omat strategiat tulee luoda ruokajärjestelmille, rakennuksille, tekstiileille ja liikkumiselle. Kunhan päätös tehdään, saamme paljon aikaiseksi.

 

Sirpa Pietikäinen

Europarlaamentaarikko

27.6.2019